Näin jälkikäteen tiineyden merkit olivat nähtävissä jo ensimmäisinä päivinä astutusreissulta kotiuduttua. Varsinkin alkutiineydestä Jade suhtautui Timantti-mummoonsa todella hyökkäävästi ja sieti vain Liekin lähellään. Nyt onkin koko tiineysaika varmuuden vuoksi pidetty Jade ja Timantti toisistaan erillään. Timantti tuntuu olevan asiasta lähinnä helpottunut. Se rakastaa yli kaiken rauhaa ja viihtyy hyvin yksin tai aikuisten ihmisten kanssa. Lapsista Timantti ei välitä. Jade nuorena naaraana rakastaa sen sijaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Alkutiineyden aikana ulkoiltaessa se monta kertaa melkein sai linnun pyydystettyä ja olisi varmasti ilman valjaita saanutkin. Nyt ulkoilua on jouduttu rajoittamaan, kun tuleva mamma meni ulkoilusta liian kierroksilla eikä sitä ulko-oven ulkopuolella ulvomista jaksanut kukaan ulkoilun jälkeen kuunnella.
Toinen alkutiineyden merkki oli Jaden kasvanut ruokahalu. Meillä kuluu Jaden tämän hetkisen ”siunatun” tilan vuoksi varmaan kaksinkertainen määrä ruokaa verrattuna aiempaan. Painossa se ei Jadella juuri kuitenkaan näy. Paino on noussut punnitustavasta riippuen ainoastaan n. 500-700 grammaa astutuksesta. Tämäkin viittaa siihen, ettei isoa pentuetta ole luvassa. Jade on toki muutenkin hyvin pieni ja siro lady.
Noin neljän viikon jälkeen astutuksesta alkoivat Jaden nisät punoittaa tavallista enemmän. Tällä hetkellä ne nöpöttävät ihan kunnolla eikä tiineydestä niiden mukaan ole epäilystäkään. Valeraskauden mahdollisuuden lopullisesti sulki pois tämän maanantainen tiineysultra. Ensi viikolla, kun toivon mukaan saan uuden kännykän, otan tänne tuoreita masukuvia. Tarkka laskettu aika pitäisi olla jossain 19.-21.8 välillä. Olen tuolloin jo töissä, mutta onneksi minulla on niin ihanan joustava työ, että lyhyellä varoitusajallakin voin ottaa tarvittaessa palkatonta. Tällä viikolla olen värkkäilyt pahvilaatikoista jo pari pesävaihtoehtoa. Saa nähdä, kelpaako kumpikaan vai pitääkö hommata jotain hoenompaa frouvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti