Iloisesta odotuksesta synnytystragediaan

Myöhään sunnuntai-iltana Jaden synnytys alkoi. Vaikka Jade hienosti itse selvisi synnytyksestä, oli syntynyt pentu kuollut. Oli sydäntä särkevää katsoa, miten Jade yritti hoivata kuollutta pentua. Hieman onneksi olimme ehtineet orientoitua siihen, ettei pentu olisi ehkä elinkelpoinen, sillä aiemmassa röntgenissä ei näkynyt kuin yksi pentu ja siinäkin kuvassa oli eläinlääkärin mukaan erikoisia piirteitä. Syntynyt pentu oli päällisin puolin kuitenkin täysiaikaiseksi kehittynyt. Vatsanpeite sillä kuitenkin oli hieman auki. Kuitenkin kaunis himalajanaamion karvapeite ja täydelliset pikkukynnet ja kaikki. Niin surullista. Tämä odotus päättyi tragediaan. Onneksi Jadea ei kuitenkaan tarvinnut leikata ja se voi olosuhteisiin nähden kuitenkin hyvin. Sääli silti. Tästä yhdistelmästä olisi onnistuessaan tullut varmasti kaunis pentue. Nyt en jaksa ajatella eteenpäin sitä, onko pentusuunnitelmia vai ei. Annamme Jaden henkisesti ja fyysisesti toipua ensin rauhassa.

Tiineyshormonihuuruissa

Näin jälkikäteen tiineyden merkit olivat nähtävissä jo ensimmäisinä päivinä astutusreissulta kotiuduttua. Varsinkin alkutiineydestä Jade suhtautui Timantti-mummoonsa todella hyökkäävästi ja sieti vain Liekin lähellään. Nyt onkin koko tiineysaika varmuuden vuoksi pidetty Jade ja Timantti toisistaan erillään. Timantti tuntuu olevan asiasta lähinnä helpottunut. Se rakastaa yli kaiken rauhaa ja viihtyy hyvin yksin tai aikuisten ihmisten kanssa. Lapsista Timantti ei välitä. Jade nuorena naaraana rakastaa sen sijaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Alkutiineyden aikana ulkoiltaessa se monta kertaa melkein sai linnun pyydystettyä ja olisi varmasti ilman valjaita saanutkin. Nyt ulkoilua on jouduttu rajoittamaan, kun tuleva mamma meni ulkoilusta liian kierroksilla eikä sitä ulko-oven ulkopuolella ulvomista jaksanut kukaan ulkoilun jälkeen kuunnella.

Toinen alkutiineyden merkki oli Jaden kasvanut ruokahalu. Meillä kuluu Jaden tämän hetkisen ”siunatun” tilan vuoksi varmaan kaksinkertainen määrä ruokaa verrattuna aiempaan. Painossa se ei Jadella juuri kuitenkaan näy. Paino on noussut punnitustavasta riippuen ainoastaan n. 500-700 grammaa astutuksesta. Tämäkin viittaa siihen, ettei isoa pentuetta ole luvassa. Jade on toki muutenkin hyvin pieni ja siro lady.

Noin neljän viikon jälkeen astutuksesta alkoivat Jaden nisät punoittaa tavallista enemmän. Tällä hetkellä ne nöpöttävät ihan kunnolla eikä tiineydestä niiden mukaan ole epäilystäkään. Valeraskauden mahdollisuuden lopullisesti sulki pois tämän maanantainen tiineysultra. Ensi viikolla, kun toivon mukaan saan uuden kännykän, otan tänne tuoreita masukuvia. Tarkka laskettu aika pitäisi olla jossain 19.-21.8 välillä. Olen tuolloin jo töissä, mutta onneksi minulla on niin ihanan joustava työ, että lyhyellä varoitusajallakin voin ottaa tarvittaessa palkatonta. Tällä viikolla olen värkkäilyt pahvilaatikoista jo pari pesävaihtoehtoa. Saa nähdä, kelpaako kumpikaan vai pitääkö hommata jotain hoenompaa frouvalle. 

Bengalin pentuja odotettavissa elokuun 2019 lopulla

Jonkun vuoden kasvatustauon jälkeen meille pitäisi pitkästä aikaa olla tulossa pentuja, jos kaikki menee loppuun saakka hyvin. Edellinen pentue oli syrjähyppy sfinxien kasvatukseen. Nyt on vuorossa paluu minulle rakkaimpaan rotuun bengaleihin. Ostin viime keväänä tavallaan linjani takaisin, sillä ostamani naaraan Jaden (Hiesun Apocalyptica) sukupuusta löytyy kaikki tuontikissani; Leopardettes Melody of Life eli Melli, Leopardettes Real Revolution eli Ramsa, ArcatiaUK Ice Diamond eli Timantti sekä minulle kaikkein rakkain bengali; Mellin poika Kattiklaanin Cross Fire Man eli Liekki. Liekki ja Timantti asuvat edelleen meillä kastraatteina. Melli ja Ramsa viettävät eläkepäiviään uusissa rakastavista eläkekodeissaan.

Tämän vuoden keväällä rupesin vähän sillä silmällä netistä selailemaan siitoskolleja Jadelle. Tavoitteena oli löytää lumivärinen tai vähintäänkin lumikantaja uros. Myös marmorikuvioinen tai marmorikantaja olivat kasvatustavoitteideni kannalta suotavia ominaisuuksia. Pohdin jo vaihtoehtoisesti oman uroksen tuomista ulkomailta, jos Suomen rajojen sisältä ei löytyisi sopivaa. Kävi kuitenkin niin hyvin, että löysin Cajado-kasvattajan sivuilta Leokatin Nietos alias Jafar -nimisen uroksen. Uros oli marmorikuvioinen tonkineesinaamio eli kaikki, mitä urokselta olin toivonutkin. Myös astutusehdoista päästiin uroksen omistajan kanssa yksimielisyyteen. Siitosuroksia omistaneena olin valmis aika pitkälle maksamaan, mitä tahansa kollin omistaja pyytää. Sen verran taloudellisia tuhoja ainakin Liekki sai leikkaamattomana aikaan, että ei siitoskollin omistamisella rikastumaan pääse isoillakaan astutusmaksuilla. Liekki oli nimittäin sellainen losopetteri, ettei siltä säästynyt laminaatit eikä tapetit vaan uusiksi oli laitettava lähes kaikki pinnat sitten, kun kastraattikerhoon siirtyminen tuli herralla ajankohtaiseksi. Onneksi kuseminen loppui kastraatioon. Halut on Liekillä kuitenkin pysyneet ennallaan, joten Jaden alkavan kiiman pystyi huomaamaan, kun Liekki vanhan kollin elkein alkoi astumaan sitä. Jade on muuten aina alkukiimassa todella hiljainen, ettei kiimaa ilman Liekkiä havaitsisi.

Liekin suosiollisella vihjeistyksellä viikko ennen juhannusta useamman viikon tauon jälkeen Jadella pitkän pudotuksen jälkeen vihdoin alkoi kiima. Perjantaina töiden jälkeen hyppäsinkin Jaden kanssa auton kyytiin ja ajella hurruuttelin viisi tuntia Lappeenrantaan täältä Kajaanista ja yötä myöten saman matkan takaisin. Jade jäi Lappeenrantaan ja livevideon kautta pääsin jo seuraavana iltana todistamaan ensimmäisiä astumisia. Keskiviikkona ennen juhannusta hain Jaden pois ja sitten jäätiinkin odottamaan. Vatsa ei ole vieläkään valtavan iso, joten isoa pentuetta ei ole luvassa. Tämän viikon keskiviikon ultran perusteella molemmilla puolilla on kuitenkin vähintään yksi pentu. Penturöntgen on reilun viikon päästä. Röntgenissä pitäisi näkyä selkärangat ja voidaan laskea pentujen tarkempi määrä. En kuitenkaan usko, että pentuja ainakaan kolmea enemmän olisi. Vahva veikkaukseni on, että pentuja on 2-3, mutta senpä aika näyttää.

Jos pennut kiinnostavat, niitä kannattaa tiedustella sähköpostilla tiinapekkala81(at)gmail.com tai Facebookin mesen kautta. Puhelinta minulla ei vielä varmaan ainakaan viikkoon ole käytössä, sillä olin niin mämmikoura, että viikko sitten pudotin luurin veneillessä järveen eikä puhelin ole siitä asti suostunut toimimaan. Olen tilannut useampaan metriin saakka vedenkestävän ja armeijatasoisen pudotuksen kestävän suojakotelon tulevalle uudelle puhelimelle. Inhoan uusien teknisten välineiden käyttöön ottoa. Minulla ei tahdo siihen hermot riittää. Tekisi melkein mieli hommata joku netitön mummo-doro rangaistukseksi omasta idioottimaisuudesta, mutta tässä kasvatushommassa puhelin ja netti on melkeinpä välttämättömyys. Tähän loppuun laitan nyt tulevien benkkuvanhempien kuvat; Jade & Jafar. Odotettavissa olevat värit prosentuaalisin todennäköisyyksin: himalajanaamio 25 %, tonkineesinaamio 50 % ja burmanaamio 25 %. Kaikki pennut ovat marmorikuvioisia. Joten jos etsit ruskea täplikästä, niin sitten kannattaa olla yhteyksissä johonkin toiseen kasvattajaan.