perjantai 16. syyskuuta 2022

Kasvattamisen ”ihanuutta”

 






Pennut voivat oikein mainiosti, vaikka syövät minut perikatoon. Heh. Tälläkin viikolla kävin ostamassa yli satasella niille ruokaa ja parin viikon päästä uusi keikka Mustiin ja Mirriin. Alan olla siellä vakiokasvo, kun laukkaan siellä alvariinsa. 

Kasvattajana olen pohtinut aiemminkin, että mikähän laki se on, että joka pentueen kohdalla kaikki haluavat ostaa nimenomaan sen ainoan naaraan tai ainoan uroksen. Nyt on käynyt niin, että kaikki tuntuvat haluavan juuri sen naaraan siis Rosabellan. Romeo on siis vielä vapaana. Vink vink. Ja naarasta ei siis kannata kysellä.

Jonkin verran on pyydetty kuvia pentujen vanhemmista, joten laitan nyt kuvat emosta, isästä ja isoisästä. Liekki-isoisoisä on oma kasvattini ja ikää sillä on jo liki viisitoista vuotta. Vieraammat eivät tahdo ikinä uskoa sen vilkkauden vuoksi, että se on jo niin iäkäs. Liekkiin minulla on erityisen vahvat tunnesiteet, että se on luonani elämänsä loppuun saakka, jos vain suinkin. Liekki syntyi sektiolla ja pari ensimmäistä päivää syötin sitä tuttipullolla emon toipuessa. Liekin kanssa olen käynyt näyttelyssä eniten ja sen luonne on upea. Mieheni mielestä se on liian äänekäs ja Liekin mielestä mieheni on nipo, kun ei anna sen nukkua yöllä samassa sängyssä. Kutsunkin leikillisesti Liekkiä mieheni arkkiviholliseksi. Joka tapauksessa alla kuvia pentujen vanhemmista.


Jade-emo:


Ukko-isä:


Liekki-isoisoisä:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti