Jaden pennut syntyivät 5.6.2022. Synnytykseen tarvittiin hieman eläinlääkärin apua polttoheikkouden takia. Oksitosiinipiikin jälkeen pennut syntyivätkin alle puolessa tunnissa.
Ensimmäiset päivät pentujen kanssa sujuivat loistavasti. Valitettavasti viikkoa ennen juhannusta painot alkoivat vahvinta pentua lukuunottamatta kahdella muulla junnata ja jopa laskea. Emolta ei riittänyt tarpeeksi maitoa, vaikka pennut imivät terhakasti.
Tajusin, että omin avuin pennut eivät selviytyisi. Facebookin rotukissakasvattajien ryhmän kautta tavoitin Kajaanista kasvattajan, jolta sain ennen juhannusta letkun, jolla aloitin letkuruokinnan. Tästä huolimatta heikoimman pennun kunto romahti ja suruksemme menetimme pienen Sissin juhannuksena lauantaina. Tätä kirjoittaessakin kyyneleet nousevat silmiin pennun kuolemaa muistellessa.
Surusta huolimatta jatkoin toisen heikon pennun letkuruokintaa alkuun neljän tunnin välein. Ruokintojen yhteydessä tarjosin sormen päästä kiinteää ruokaa. Joitain kertoja jouduin letkuruokkimaan myös vahvinta pentua. Emon maidon vähäisyyden vuoksi pennut oppivat tavanomaista nopeammin kiinteälle ruoalle ja samalla myös käymään hiekkalaatikolla tarpeillaan. Olen niin ylpeä pikkuisten fiksuudesta.
Nyt pentukaksikko on vauhdikkaita ja vahvoja riiviöitä. Ruokaa niihin uppoaa tolkuton määrä, joka toisaalta ei ole yllätys ottaen huomioon niiden vauhdikkaat leikit, kiipeilyt ja tutkimusretket. Ryökäleet ovat jopa yrittäneet karata ulos ulko-ovesta. Liekki-isoisoisä leikittää pentuja hännällään. Jade-mamma edelleen imettää kiinteän ruoan ohella ja Nelli-kiinanharjakoira saa harmaita haivenia pentujen pölliessä sen makupaloja.
Vaikeasta alusta, huonosti nukutuista öistä ja huolesta huolimatta koen pentujen touhuja seuratessani kaiken palkitsevana. Ainoa ongelma on, että alun vaikeuksien takia kasvattajana olen luonut pentuihin turhankin vahvan tunnesiteen. Minun on todella vaikea luopua kummastakaan, kun luovutuksen aika koittaa, mutta uskon pentujen löytävän rakastavat kodit. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti